Kyynel vierii Mintun poskea pitkin hänen muistellessaan Orvoa. Samalla hän puristaa käsissään tältä Mintun luokse unohtunutta lierihattua, joka tosin pahasti tuhriintui Orvon hautajaispäivänä, Stygän pyyhkäistyä siihen seksiaktin jälkeen peniksensä.
Kuten niin moni muukin tyttö, Minttukin haaveili aina unelmiensa prinssistä. Sellainen herkkä ja luotettava, joka osaisi puhua tunteistaan, romanttinen, nauttia kulttuurista (erityisesti Tsaikovskyn baletit, Tuvalainen kurkkulaulu ja ekspressionismin ajan taidenäyttelyt olivat Mintun mieleen), jakaa ilot ja surut eli yksinkertaisesti: miehen joka on aina vierellä. Jokainen tyttöhän halusi tällaisen miehen itselleen, mutta kun Minttu törmäsi Stygään sattumalta karaokebaarissa ystävänsä Hannelen polttareissa, vei tuo ammattikoulun autopuolen keskenjättänyt grillitappelija häneltä jalat alta rikosrekisterillään, alfa-uros-käyttäytymismallillaan sekä hopeanvärisellä tuliterällä Humveellään, jonka oli ostanut enonsa perintörahoilla (puukotettiin vankilassa, -toim. huom.).
Ensitreffeillä Minttu suorastaan raastoi Stygän housut pois ja imaisi tämän meisselin juuriaan myöten kurkkuunsa sen jälkeen kun tämä oli "remontoinut" edessä ajaneen BMW:n tuulilasin jakoavaimella ("Saatanan homo osaa vilkkua käyttää!"). Uhriksi joutunut nainen oli tapahtuneesta niin järkyttynyt ettei pystynyt ollenkaan keskittymään tyttärenpoikansa klarinetti-esitykseen paikallisessa kulttuuritapahtumassa. Niin kuin Minttu oli nähnyt Cosmopolitan-lehdessäkin suositeltavan, oli julkinen seksi tässä tilanteessa erittäin paikallaan ja Stygän maksimisuoritus - kolme minuuttia - tuntui ruuhka-aikana yllättävänkin pitkältä.
”Stygä on niin ihanan suojelevainen”, Minttu usein kerskui kavereilleen, ”viikonloppunakin joku kusipää vahtas mun persettä…paha virhe…Stygä pyyhki sen naamalla lattioita”. Minttu tunsi pikkuhousunsa kastuvan nähdessään Stygän mittelevän voimiaan jonkun kanssa ja muutenkin hän tunsi olonsa turvalliseksi maskuliinisen Stygän kainalossa. Se että jokaisen viikonlopun jälkeen heillä oli taas yksi porttikielto enemmän, oli pieni hinta maksettavaksi siitä turvallisuuden tunteesta, ettei ainakaan joutunut niiden neekerijengien raiskaamaksi, joista aina uutisissa peloteltiin.
Välillä Stygä saattoi kadota päiväkausiksi ryyppäämään Raudon ja Spuden kanssa eikä hän silloin vastannut Mintun puheluihin. Toisaalta; kukapa vastaisi tyttöystävänsä puheluun työntyessään paikallisen baariruusun kaiken kokeneeseen anaaliin apinan raivolla turkkilais-pizzerian roskalavalla.
Palattuaan Stygä halusi aina seksiä, oli Minttu hänen reissuistaan sitten miten murheen murtama hyvänsä. ”Rakastatsä mua?” Minttu saattoi tivata Stygältä näissä tilanteissa ja saada vastaukseksi "mmmjoojoo”-murahduksen, mikä oli kuitenkin aina riittävä vastaus avaamaan Mintun reidet.
Yksinäisinä hetkinään – joita oli paljon - Minttu turvautui vanhaan luokkatoveriinsa ja pitkäaikaiseen ystäväänsä Orvoon. Orvo oli runoilijapoika, joka tuli hyvin toimeen tyttöjen kanssa. Niin kovasti kun hänellä kiirettä pitikin lääketieteellisessä, niin tällä empaattisuuden ruumiillistumalla riitti silti aikaa käydä auttamassa äitinsä perustaman konditorian kotiinkuljetuksissa ja käydä perjantaisin pelaamassa bingoa Kultakartanon vanhainkodissa. Myöskin ystäville riitti AINA aikaa. Orvo jaksoi kuunnella Minttuakin loputtomiin, puhua parisuhteista ja analysoida Mintun tilannetta.
”Miksen mä voi löytää noin ihanaa miestä kuin sä?” Minttu saattoi kysyä, purettuaan murheitaan Orvolle läpi yön heidän istuessaan laiturilla järvenrannalla.
”Niin no…tässähän mä oon…”
”Ei kun ihan oikeesti” Minttu yleensä naurahti ja kuittasi Orvon tarjouksen joka kerta vitsinä. Orvo myöskin tapasi naureskella Mintun mukana vaikka hänelle se oli kaukana vitsistä: Orvo oli rakastanut Minttua ensi hetkestä lähtien. "Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen", tapasi Orvo niin monesti hyräillä sängyssä ennenkuin itki itsensä uneen.
Stygä hyväksyi Orvon ja Mintun ystävyyden sillä oletti Orvon olevan homoseksuaali. Hän saattoi läimäistä Orvoa lämpimästi olkapäälle ja sanoa: ”Orvo!!! Äijä!!! Sähän rupeet kasvamaan! Tuota menoa toi mun vosu ei kohta enää pärjää sulle nyrkkeilyssä!”
Orvosta oli myös siinäkin mielessä hyötyä että jos Stygän "opintoretket poikain kanssa" sattuivat osumaan Stygän ja Mintun vuosipäivälle, Orvo hoiteli kiltisti parisuhdevelvollisuudet hänen puolestaan ja vei Mintun ulos luksus-illalliseksi ja antoi lahjankin – viikon mittaisen hemmotteluloman Naantalin kylpylään, mikä tosin jäi käyttämättä kun Stygä pyyhki lahjakorttiin vahingossa perseensä humalapäissään.
Mintun vanhemmat eivät suuremmin perustaneet Stygästä sen jälkeen kun tämä oli jo ensivierailulla maustanut Mintun äidin juuri valmistaman karjalanpaistin oksentamalla edellisyön lounaslautasen jäännökset sen päälle. Tämän lisäksi Stygä mm. pilasi rouvan istuttamat kiinanruusut revittämällä niiden päällä koslallaan, onnistui paskantamaan housuihinsa kesken pieru-konserttonsa (joka kaiken lisäksi tapahtui isäntäväen leikatessa vastaleivottua Sacher-kakkua) ja pillerihuuruissaan söi Mintun isän Valfrid-sedän tuhkat perunamuusin kera.
Mintun vanhemmat olisivat mielihyvin suoneet Mintun poikaystäväksi esimerkiksi Orvon, jonka he olivat tavanneet useastikin. Mintun äidin mielestä Orvo oli sellainen mukava, ujo poika joka kiitti aina kohteliaasti ruoasta, ja olipa vielä tuonut hänelle harvinaista orkidea-lajikettakin lahjaksi. Mintun isän kanssa heitä taas sitoi yhteinen rakkaus Glenn Millerin vanhoihin savikiekko-levytyksiin sekä vuoden 1932 Ford Roadsteriin - aika jolloin tehtiin linjakkaita automobiileja. Erityisesti Mintun isän sydäntä kuitenkin lämmitti se, miten lämpimästi Orvo heistä puhui ja kutsui heitä usein kakkos-vanhemmikseen.
Minttu kuitenkin hartaasti puolusti Stygää vanhemmilleen. ”Mutta Stygä rakastaa mua!!!” Ja olihan se totta, sillä Stygä oli itsekin niin sanonut humalapäissään niinä kahtena kertana kun Minttu oli uhannut jättää hänet sen jälkeen kun Stygä oli mustasukkaisuuttaan lyönyt Mintulle mustan silmän, tämän silmäiltyä televisiosta Johnny Deppiä liian lemmekäs ilme kasvoillaan.
Kaikesta hyväksynnästä huolimatta Orvo oli ikuisesti sinkku. Hänen elämänsä oli täynnä ainoastaan Mintun kaltaisia tyttöjä jotka käyttivät häntä terapeuttinaan ja pyysivät häneltä palveluksia seksuaalista vetovoimaansa hyväksikäyttämällä. Jos hän joskus uskaltautuikin pyrkimään tytön kanssa lähempään suhteeseen, joutui hän kerta toisensa jälkeen torjutuksi. "Ei se tuntuis luonnolliselta tiiätsä - se olis vähän niinkuin olisin veljeni kanssa. Absurdi ajatus - ei millään pahalla", oli kovinkin yleinen vastaus. Jopa Orvon opiskelijatoveri Carla oli käyttänyt tätä korttia, vaikka koko kampus tiesi hänen maanneen veljensä kanssa useampaan kertaan.
Lopulta Orvo sai tarpeekseen kaikesta ja hyppäsi autotallissa pöydältä köysi kaulassaan ja isosetänsä vanha rippipuku yllään. Hän oli suunnitellut poistuvansa tästä maailmasta jo pidemmän aikaa ja piti huolen kaikesta; jätti rahaa omiin hautajaisiinsa ja muutenkin ison pesämunan äidilleen. Hautajaisissa oli väkeä kuin pipoa: Orvoa rakastaneiden ihmisten lisäksi paikalla olivat myös kaikki miestä häikäilemättömästi pompottaneet naisihmiset. Siellä nämä tyttäret sitten ulvoivat kilpaa sitä miten he aina rakastivat Orvoa ja miten Orvo oli aina ollut heille se oikea, mutta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti